Tiistai on toivoa täynnä

Viikko. Alkaa tulla kuluneeksi tasan viikko siitä, kun Katrin ja Taijun kanssa saavuttiin Uuden-Seelannin kamaralle. Nyt, kuusi päivää ja kuusi hostellissa vietettyä yötä ja noin kahtakymmentä työhakemusta myöhemmin (voisin vaikka vannoa että niitä oli 200), pääsen vihdoin sanomaan että MINULLA ON TÖITÄ! Sain siis työpaikan eräästä hotellista aivan pohjoissaaren pohjoisosassa sijaitsevasta rantakaupungista, Paihiasta, jonka nimestä minulla kyllä lähinnä tulee mieleen a. joko Laihia tai b. joku silmäsairaus. Mutta joka tapauksessa minä kyllä olen paljon mieluummin paihialainen kuin joku nuuka laihialainen. Hyviä puolia tässä on myös se, että Taiju on myös siellä töissä. Plussana se, että työpaikan ohella meille kuuluu myös yöpaikka eli nyt ei ole kuin pakata kimpsut ja kampsut ja ottaa linja-auto alle torstaina.

Sitä onkin kyllä tässä moneen kertaan ehtinyt todeta, että on tämä ihmeellinen maa. Minäkin pölähdin tänne kaikesta aivan pihalla kuin lumiukko, mutta silti alle viikossa olen saanut hommattua ystäviä, pankkitilin, uuden puhelinnumeron ja ird-numeron sekä alle päivässä röitä, kuten Uuno Turhapuro asian sanoisi. En toki väitä, että tämä kaikki on sujunut kuin tanssi. Tänäänkin suoraan herättyäni aloin lähetellä työhakemuksia, missä vierähtikin keveät viisi tuntia. Jos meiän huoneessa olisi ikkuna niin olisin varmaan hypännyt siitä. Mökkihöperyys ja orastava Jack Nicholson -bipolaarisuus alkoivat jo liipata melko läheltä, sillä hain töitä IHAN kaikkialta: viinitiloilta, maitofarmeilta, hotelleista ja ravintoloista, jopa kukkienpoiminnasta (jep, sanokaapa muuta/älkää muuta sanoko) ja toimistoista. 

CV:tä ja työhakemuksia rustatessa en käyttänyt näitä kirjoja lähteinäni. Vaikka ois kyllä tehny mieli.

Vaivannäkö kannatti, sain kaksi työhaastattelukutsua ja jopa työpaikan. Toinen työhaastatteluista olisi ollut jonkin sortin markkinointihommia  varten Aucklandissa ja toinen taas Mermaid -nimiseen (äiti, älä pyörry) adult entertainment baariin Wellingtonissa. Ei hätää, kyse olisi ollut ihan kyypparihommista ja vieläpä hyväpalkkaisesta sellaisesta. :-D Vaikka olisin kuinka persaukinen niin minähän en miksikään kurtisaani-ilolintu-ragtime dolliksi ala jo pelkästään sen takia, etten pahempaa klisettä keksi. Ja koska näyttäisin muutenkin varmaan ihan tältä: http://m.youtube.com/watch?v=49EoV50oba0&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3D49EoV50oba0. 

Työnkuva meille selviääkin sitten viimeistään paikanpäällä jahka ollaan irtauduttu tästä kommuunielämästä Aucklandissa. Toivottavasti se hotelli on kuitenkin vähän eloisampi kuin Stephen Kingin novellin Overlook-hotelli, ettei meiän reissu vahingossakaan pääse poikimaan Hohdolle jatko-osaa. Vaikka Peter Jackson varmasti tekisikin siitä loistavan kiwi-version, joka tahkoisi miljoonia. Sitä en epäile. 

Sen sijaan että oltais jääty tuleen makaamaan niin päätettiinkiin lähteä rannalle makaamaan.