Istun tällä hetkellä linja-autossa matkalla kohti Paihiaa jättäen taakseni Aucklandin ja ne seitsemän loistavaa päivää, jotka siellä vietin. Viikko on lyhyt aika, mutta silti kovin paljon on ehtinyt tapahtua, minkä vuoksi ajattelin kertoa kuulumiseni kuvin:
Kuva 1. Hongkongin lentokentällä Starbucksin kahvia siemailen Aucklandin jatkolentoa odotellen.
Kuva 2. Jo heti ensimmäisenä iltana tavattiin nämä sympaattiset laamakaverit. Minä annoin niille nimeksi Lihku ja Doaivu eli suomeksi Onni ja Toivo.
Kuva 3. Sushia iltapalaksi Umi sushissa. Tai oikeastaan aikalailla sushia aamupalaksi, välipalaksi, päivälliseksi, illalliseksi ja ilta- ja yöpalaksi, koska se on täällä niin halpaa, 60 senttiä/pala. Kaiken kukkuraksi sushikojuja löytyy miltei joka kulman takaa, mikä johtunee siitä, että noin 10 prosenttia Aucklandin asukkaista on aasialaisia.
Kuva 4. Matkalla Takapuna beachille. Vitalis on meidän hovikuskina.
Reipas maanantai: minä ja Taiju kumpikin lähettiin juoksemaan eriteitse, mutta lopulta lenkkipolkumme päätyivätkin sattumalta yhteen kauniissa Albertin puistossa.
Kuva 1. Ainakin yksi Uuteen-Seelantiin liittyvä väite jos toinenkin on kumottu: täällä elämä ei ole kovin kallista, korkeintaan ihmishenki on kallis. Ostin kuvan lenkkarit the Warehouse -nimisestä tavaratalosta ja maksoin niistä vaivaiset 13 euroa (noin).
Kuva 2. Minä seikkailemassa Aucklandin lähiöissä Katrin ja Taijun kanssa. Lisäksi seurueemme vahvuuteen laskettiin uudet ystävämme Patrick aka the Manly Man ja Vitali aka Sauna-Jorma aka Vitalis.
Kuva 3. Leppoisa sunnuntai Takapuna beachilla, joka on alle 30 minuutin ajomatkan päässä Aucklandista. Kameralle tallentui kolme apinaa, jotka epäilemättä ovat suomalaista lajiketta, on sen verran kalpeat kintut. Toistaiseksi.
Kuva 4. Let's blog some shit. Aivan meidän hostellin lähettyvillä oli Typo-niminen kauppa, jossa oli kaikkea ihanaa tilpehööriä. Rahat kuitenkin jäivät lompakkoon lepäämään, koska en osannut valita niistä kaikista ihanuuksista, joten en ostanut mitään. Äiti, nyt voit olla ylpeä!
Kuva 1. Saanko esitellä: Taijun varvassandaalit, at your service.
Kuva 2. Lenkillä näppäsin kuvan Albertin puiston vierestä. Ei muuten meinannut tulla lenkkeilystä yhtikäs mitään, koska koko ajan piti pysähtyä kuvaamaan maisemia. :-D Huomasin tosin tässä bussissa istuskellessani ja henkeäsalpaavia, ohikiitäviä maisemia katsellessani, että nämä maisemat tallentuvat parhaiten omille verkkokalvoille. Mielelläni istun täällä bussin taaimmaisessa penkkirivissä maisemia pää pyörällä ihaillen: nyt ei haittaa edes se matkapahoinvointi, josta kärsin hyvin usein.
Kuva 3. Takapuna beachin simpukat. Halusin muistoksi ottaa kuvan etualalla olevasta kotilosta, sillä minulla ei ollut sydäntä ottaa kyseistä simpukkaa mukaani, se kun näytti olevan jo jonkun koti.
Kuva 4. Iloiset reissaajat ensimmäisenä päivänä Aucklandissa. Taustalla ollut 'Keep calm and eat hot dogs' -kyltti, joka oikeastaan oli koko kuvan pääpointti, sitten rajautui ulkopuolelle.
Lopuksi vielä mainittakoon, että olen totta kai taas tapani mukaan ehtinyt säheltää, mutta tällä kertaa onneksi kyseessä oli 'läheltä piti' -tapaus. Olin nimittäin kirjoittanut ansioluettelooni, että "I'm a enthusiastic introvert", tarkoituksenani oli siis sanoa extrovert. Tarkka oikoluku ennen hakemusten lähetystä kuitenkin pelasti kommellukselta ja todennäköisesti myös työttömäksi jäämiseltä. Vaikka totta se iloinen säteilykin voi olla sisäistä kuten kauneuskin.
Mutta säheltäminen ja kommellukset jatkukoon, onpahan taas jotakin uutta opittavaa ja kerrottavaa. Eikä myöskään aika käy pitkäksi, kun pidän itseni kiireisenä. Kuten Johnny English -leffan valearkkipiispan tatuointikin sen sanoo: Jesus is coming, look busy. Haleja ja pusuja kotipalkisille, täällä isän kehoituksesta pidetään lippu kädessä ja salkku korkealla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti